Joulumieli

Pitääkö se olla jo? Joulumieli? Marraskuussa? 

Aloin olla jo huolissaan, kun joulumieleni on ollut tipotiessään. Joulu on alkanut varkain hivuttautua  talvivalojen, mainosten, musiikin ja koristeiden muodossa. Tuntuu, että vuosi vuodelta joulunodotusaika alkaa yhä aikaisemmin ja olen aina jotenkin myöhässä. En syty joululle ajoissa. Että sen vuoksi meille ei tulekaan kunnollinen joulu, kun en ole riittävän varhain mukana jouluvalmisteluissa. Pieni paniikki yrittää ottaa otetta minusta. 

Suorittamista. Sitäkö se joulu taas on? Vuodesta toiseen yhä kiihtyvällä vauhdilla. 

Mutta tänä vuonna yritän karkottaa jouluisen stressaamisen. Yritän tehdä vain asioita, mistä tulee hyvä mieli. Muiden osalta muutan asennettani. Tarvitsemmeko kaikkea oikeasti? En osta kotiin yhtään uutta jouluhärpäkettä, vaan tyydyn vanhoihin ja olemassaoleviin. En tee tästä joulusta materiaalijoulua. Olisiko se osaltani eräänlainen ekoteko? Ruoankaan kanssa en aio liioitella, vaan pyrin yksinkertaisuuteen. Yksinkertaista ja maukasta. Kuten ketogeeninen ruoka yleensä on. Tänä vuonna uskoisin onnistuvani tarjoamaan perheelleni jouluisia makuelämyksiä myös ketomaailmasta, mutta en silti voi  syrjäyttää tavanomaisia jouluruokaperinteitä. 

Päätin kuunnella eilen siivotessani joulumusiikkia ja kyllä; joulumieli livahti sydämeeni. Ja ehkä sitten myös vähän kotiimmekin. Kyllä se joulu sieltä tulee vielä. Mutta tämän vuoden johtoajatukseni on, että tulkoon joulu meille sellaisena kuin se pakottamatta haluaa.

-Teija