Siirry pääsisältöön

Joulumieli

Pitääkö se olla jo? Joulumieli? Marraskuussa? 

Aloin olla jo huolissaan, kun joulumieleni on ollut tipotiessään. Joulu on alkanut varkain hivuttautua  talvivalojen, mainosten, musiikin ja koristeiden muodossa. Tuntuu, että vuosi vuodelta joulunodotusaika alkaa yhä aikaisemmin ja olen aina jotenkin myöhässä. En syty joululle ajoissa. Että sen vuoksi meille ei tulekaan kunnollinen joulu, kun en ole riittävän varhain mukana jouluvalmisteluissa. Pieni paniikki yrittää ottaa otetta minusta. 




Suorittamista. Sitäkö se joulu taas on? Vuodesta toiseen yhä kiihtyvällä vauhdilla. 


Mutta tänä vuonna yritän karkottaa jouluisen stressaamisen. Yritän tehdä vain asioita, mistä tulee hyvä mieli. Muiden osalta muutan asennettani. Tarvitsemmeko kaikkea oikeasti? En osta kotiin yhtään uutta jouluhärpäkettä, vaan tyydyn vanhoihin ja olemassaoleviin. En tee tästä joulusta materiaalijoulua. Olisiko se osaltani eräänlainen ekoteko? Ruoankaan kanssa en aio liioitella, vaan pyrin yksinkertaisuuteen. Yksinkertaista ja maukasta. Kuten ketogeeninen ruoka yleensä on. Tänä vuonna uskoisin onnistuvani tarjoamaan perheelleni jouluisia makuelämyksiä myös ketomaailmasta, mutta en silti voi  syrjäyttää tavanomaisia jouluruokaperinteitä. 





Päätin kuunnella eilen siivotessani joulumusiikkia ja kyllä; joulumieli livahti sydämeeni. Ja ehkä sitten myös vähän kotiimmekin. Kyllä se joulu sieltä tulee vielä. Mutta tämän vuoden johtoajatukseni on, että tulkoon joulu meille sellaisena kuin se pakottamatta haluaa.


-Teija

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nyhtöhirveä

Meidän perheessä harrastetaan hirvenmetsästystä. Se on melkein koko perheen harrastus. Ainoastaan tyttäremme on säästynyt metsästyskärpäsen puraisulta. Minä olen perheeemme maltillisin metsästäjä, koska minulle on tärkeää saada pyhittää aikaa kotiin, etenkin syksyisin. Nautin ns tyhjistä viikonlopuista, jolloin ei tarvitse lähteä yhtään minnekään. Lisäksi nyt kun taivaalta työntää märkää, ei metsästys ole muutenkaan aivan niin kiinnostavaa.  Hirvenlihassa siis pysymme, kiitettävästi. Pääosin liha jauhetaan jauhelihaksi, koska se on helpoin ja nopein tapa hyödyntää liha valmiiksi ruuaksi. Isoissa paisteissa tai palapaisteissa on se ikävä puoli, että niiden valmistukseen tarvitaan kykyä ennakoida. Spontaanina ruoanlaittajana harvoin tiedän mitä meillä huomenna syödään. Mutta silloin kun tiedän, niin otan pakasteesta hirvipaistin ja laitan sen suolavedessä yöksi uuniin. Yön aikaan kotiin leviää huumaava hirvipaistin tuoksu ja aamulla meillä on mureaa lihaa syötäväksi.  Eräältä tu...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Koukusta

Olen ollut kai koko ikäni koukussa. Jossakin sellaisessa. Sokerikoukussa. Nikotiinikoukussa. Läheiskoukussa. Surullista on, että jostain koukusta pyristely on ollu aina osa elämääni.  Valitessani ketogeenisen elämäntavan, oli minun tehtävä elintavoissani suuri inventaario. Mitä haluan säilyttää ja mistä haluan eroon. Oli tehtävä päätöksiä ja asetettava itselleni uusia tavoitteita ja rutiineja.  Omien totuttujen elintapojen tarkastelu sekä syiden pohdiskelu oli erittäin oleellista. Olin vuosien ajan hankkinut itselleni epäterveitä rutiineja, joilla yritin tasapainottaa itseäni. Olin rutinoitunut mm perjantaiseen mässyilyyn. Työviikon selätettyäni kiiruhdin hakemaan kaupasta jotain hyvää; sipsejä, karkkia, suklaata. Lisäksi oli valmistettava jotain hyvää ja nopeaa ruokaa kuten pitsaa tai tortilloja. Herkkujen määrä kasvoi kuukausi kuukaudelta. Palkitsin ja hemmottelin itseäni syömällä sokeria. Ja sokeria syömällä teki lisää mieli sokeria eikä lopulta enää mikään riittänyt. Ulkoi...
Lähetä kommentti
Lue lisää