Siirry pääsisältöön

Nyhtöhirveä








Meidän perheessä harrastetaan hirvenmetsästystä. Se on melkein koko perheen harrastus. Ainoastaan tyttäremme on säästynyt metsästyskärpäsen puraisulta. Minä olen perheeemme maltillisin metsästäjä, koska minulle on tärkeää saada pyhittää aikaa kotiin, etenkin syksyisin. Nautin ns tyhjistä viikonlopuista, jolloin ei tarvitse lähteä yhtään minnekään. Lisäksi nyt kun taivaalta työntää märkää, ei metsästys ole muutenkaan aivan niin kiinnostavaa. 

Hirvenlihassa siis pysymme, kiitettävästi. Pääosin liha jauhetaan jauhelihaksi, koska se on helpoin ja nopein tapa hyödyntää liha valmiiksi ruuaksi. Isoissa paisteissa tai palapaisteissa on se ikävä puoli, että niiden valmistukseen tarvitaan kykyä ennakoida. Spontaanina ruoanlaittajana harvoin tiedän mitä meillä huomenna syödään. Mutta silloin kun tiedän, niin otan pakasteesta hirvipaistin ja laitan sen suolavedessä yöksi uuniin. Yön aikaan kotiin leviää huumaava hirvipaistin tuoksu ja aamulla meillä on mureaa lihaa syötäväksi. 

Eräältä tuttavaltani sain suullisen ohjeen nyhtöhirvestä ja tuo ohje meni meillä testiin välittömästi. Tuloksena oli vahva suositus, jatkoon. Kaikessa yksinkertaisuudessaan mureaksi kypsennetty hirvipaisti pienitään haarukalla ja veitsellä  uuninkestävään kulhoon. Kulhoon kaadetaan oman makumieltymyksen mukainen valmiskastike. Valikoimaa löytyy mm Prisman salaatinkastikkeet -osaston läheisyydestä. Meillä kokeilussa oli viikonloppuna mm Poppamiehen BBQ-kastike (roasted carlig). Homma sekoitetaan ja lämmitetään uunissa miedolla lämmöllä noin puoli tuntia. Lisukkeeksi sopii vaikkapa perinteinen perunamuusi tai uunissa paahdetut kasvikset. Tai vaikkapa kukkakaalimuusi, joka sopii ketogeeniseen ruokavalioon hyvin. Toki noissa valmiskastikkeissa on ketogeeniseen ruokavalioon nähden hiilihydraatteja reippaasti, mutta eihän niitä syödäkään litratolkulla. Ne toimivat vain mausteina ja pääosassa on edelleen puhdas liha.

Täyttävää ja maukasta. Ja vaihtelua perinteiseen kokkailuun. Pienenä vinkkinä vielä, nyhtöhirvestä saat loistavat eväsleivät seuraavana päivänä!


-Teija



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alkuajatuksia

Mitä on Pala onnestain -blogi? Ei mitään mullistavaa, eikä elämää suurempaa, vaan aivan tuikitavallisia asioita. Vain erään tuikitavallisen naisen tavallista elämää. Naisen, joka päätti alkaa dokumentoida elämäänsä. Naisen, joka päätti kehittää itseään ja päätti voida paremmin, usealla elämän osa-alueella. Naisen, joka alkoi tehdä sellaisia asioita, joista mieli hersyi ja että nainen koki saavansa aikaan, oppivansa uutta. Että hänestä jäi jälki. Ja että hän viimein oli alkanut ymmärtää elämänsä olevan tässä ja nyt. Että pala onnea oli juuri tässä.  Pala onnestain -blogi tulee olemaan varmaan minulle jonkinlainen päiväkirja ja harrastus. Aika löyhin ja keppoisin ajatuksin lähdin blogiani tekemään. Ajattelin antaa vain mennä ja tehdä sitä mikä tuntuu kivalle ja mistä minulle tulee hyvä mieli. Ajattelen ensisijaisesti tämän olevan minulle jonkinlainen työkalu etsiessäni kokonaisvaltaista hyvinvointiani ja löytäessäni onnenpaloja arjestani.  Matka. Se on sittenkin se tärkein....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Koukusta

Olen ollut kai koko ikäni koukussa. Jossakin sellaisessa. Sokerikoukussa. Nikotiinikoukussa. Läheiskoukussa. Surullista on, että jostain koukusta pyristely on ollu aina osa elämääni.  Valitessani ketogeenisen elämäntavan, oli minun tehtävä elintavoissani suuri inventaario. Mitä haluan säilyttää ja mistä haluan eroon. Oli tehtävä päätöksiä ja asetettava itselleni uusia tavoitteita ja rutiineja.  Omien totuttujen elintapojen tarkastelu sekä syiden pohdiskelu oli erittäin oleellista. Olin vuosien ajan hankkinut itselleni epäterveitä rutiineja, joilla yritin tasapainottaa itseäni. Olin rutinoitunut mm perjantaiseen mässyilyyn. Työviikon selätettyäni kiiruhdin hakemaan kaupasta jotain hyvää; sipsejä, karkkia, suklaata. Lisäksi oli valmistettava jotain hyvää ja nopeaa ruokaa kuten pitsaa tai tortilloja. Herkkujen määrä kasvoi kuukausi kuukaudelta. Palkitsin ja hemmottelin itseäni syömällä sokeria. Ja sokeria syömällä teki lisää mieli sokeria eikä lopulta enää mikään riittänyt. Ulkoi...
Lähetä kommentti
Lue lisää