Meikkipiste

Olen alkanut kiinnostua oman hyvinvointi vaalimisen rinnalla myös kauneudenhoidosta. Siksipä päätinkin rakennella itselleni työpisteen sitä varten. Miniatyyriharrastuksen jäädessä taka-alalle, päädyin ottamaan askartelutyöpöytäni tähän käyttöön. 

Pöytä on vanha puinen työpöytä, jonka ostin aikoinaan entisen työpaikkani jäämistöstä. Työpöytä on syvä ja sen laatikot ovat erittäin tilavat. Vanhaa kunnon 60-, tai 50-lukua, olettaisin. Tukeva, jämäkkä ja luotettava pöytä, jonka ääreen on turvallinen istahtaa. Pöydän kansilevyä suojaa suuri lasilevy, joka on helppo pitää puhtaana. Vuosien saatossa rakentelemani miniatyyritalot ovat tulleet jäädäkseen ja niinpä ne saavat soluttautua luontevasti harrastehuoneeseeni. Ja koska kyse on todellakin harrastetilasta, on lähettyvillä myös muita erilaiseen harrastamiseen liittyviä elementtejä, kuten mm ompelukone. 

Meikkipisteen valaistuksena on tavallinen kouluvalaisin sekä lähelle sijoitettu kirkasvalolamppu. Meikatessani nautin siis samalla päivittäisen kirkasvaloannokseni kaamosmasennuksen ennaltaehkäisemiseksi. Haaveilen hankkivani vielä jonain päivänä työpöydän ääreen kunnollisen meikkivalaistuksen, mutta näin vasta-alkajana pärjään vielä vallan mainiosti nykyisellä versiolla. 

                          

Valo on kyllä ihmeellinen asia. Sen puute tuntuu minulla välittömästi valveillaolon aikana sielun syvillä sopukoissa. Tämä syksy ja alkutalvi on todella haastanut mielialaani pimeydellään. Suuri tekijä on ollut mielestäni lumen puute. On ollut pelkkää märkää ja synkkää. Töihin mennessä on pimeää ja sieltä lähtiessä on pimeää. Kuluneella viikolla sääolosuhteet eivät ole houkutelleet liikkumaankaan, vaan olen halunnut käpertyä kodin lämpöön. Täällä maalla liikkuminen nimittäin tapahtuu pimeässä, otsalampun valossa. Se vaatii hieman rohkeutta mutta siihen tottuu. Huonolla säällä alkaa olla liikaa haasteita, joten luovuttaminen tapahtuu melko herkästi. Itseäni on kuitenkin helpottanut musiikin, äänikirjojen tai podcastien kuuntelu pimeässä liikkuessa. Silloin ei tule ajatelleeksi metsässä mahdollisesti kiiluvia silmiä tai muita mörköjä. 

Nyt on kuitenkin lunta ja nyt on valoa. Valovarastot pitää yrittää saada ladattua täyteen viikonloppuisin, valoisan aikaan, jotta jaksaa taas tahkota läpi tulevan työviikon. Liikkeelle siis, ennen kuin on taas pimeää.

-Teija